SKYT

SKYT

torstai 18. heinäkuuta 2013

Kivet ja kalliot olivat pyhiä paikkoja jo silloin, kun jalokiveä ei pidetty jalokivenä vaan valon siltana ylhäältä alas. Aamunkoitteessa noustiin kallioille ylistämään Auringonjumalaa ja llalla kokoonnuttiin kiville nuotion ääreen tervehtimään Kuunjumalaa. Tulenjumala asui nuotiossa. Ruoanjumalaa muistettiin ruokauhreilla ja Sateenjumalalle esitettiin tanssia. Kiven sisässä asui Kivenjumala, joka saattoi kulkea kivestä toiseen. Kun ei tiedetty missä kivessä hän majaili, kunnioitettiin kaikkia kiviä. Kivillä rajattiin omat maa-alueet ja hautausmaat. Kun kivet olivat rivissä ja ympyröissä, oli Kivenjumalan helppo siirtyä kivestä toiseen. Iltanuotioissa lämmenneet kivet pyöritettiin yöksi majojen suuaukoille lämpöä antamaan.

Monissa kulttuureissa kivet olivat keskipisteenä. Erikoisen väriset pikkukivet, jotka hohtivat voimakkaasti valoa ympärilleen, olivat taikakaluja. Niitä säilytettiin pikkuisessa pussukassa joka kulki aina mukana.  Sairauden yllättäessä kohotettiin kristalli ylös kutsumaan valonvoimia apuun. Toimitukseen virittäydyttiin sytyttämällä nuotio ja haettiin parantavat yrtit. Kivet tomivat oman säteilynsä tavalla ja vetivät kipua pois.

Temppelit rakennettiin kallioiden ja kumpareitten päälle. Kaikki kivet oli kerätty ympäistöstä ja jalommat kivet olivat luonnollisesti niitä, joita esiintyi asuin- ja metsästysmailla. Jalokivet tuotiin temppeliin kyläyhteisön ihailtavaksi ja säteilevän kauniiden värien vuoksi. Värillisiä ja läpinäkyviä kiviä asetettiin ylhäällä oleviin aukkoihin, josta ne säteilivät parantavasti sisälle temppeliin.  Kivien lataamaa energiaa kaivattiin ja tarvittiin, se sai ihmiset iloitsemaan ja nauramaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti