Keramiikkaa tuli tehtyä talven hämäryydessä. Pimeinä päivinä voi kadota keramiikka huone Savikan maailmaan savea muovaamaan. Ihanaa raku polttaa tuli uunissa ulkona pakkasessa ja jäähdyttää höyryävää kuumaa keramikkaa lumen keskellä. Kokeilla erilaisia lasitteita omien kätösten muovailemiin savihelmiin. Vuokrokauden polton jälkeen uunin auetessa jännitin millaisia helmistäni olikaan tullut yön aikana.

Savihelmet sekoittuivat luonnonkiviin ja kevään koittaessa syntivät nämä uudet keramiikka korut.

Kevät kääntyy kesäksi ja nyt luumupuut kukkivat jo herkkinä ja valkoisina. Lämpimät tuulet toivat myös tulleessaan ihania yllätyksiä kaukomailta postin muodossa..jipii kivet saapuivat suomalaiseen pikku kylään ystäviltä kaukaa. Aasian tuoksuiset paketit. Oih kuinka kauniita helmiä he olivatkaan valinneet koruilleni. Niiden kimallusta ihaillessani ajattelin kuinka ihmeellistä se olikaan miten nämä kivet olivat sittenkin löytäneet tiensä luokseni vaikka en itse talvella päässytkään niiden luokse.

"Pitkien talvi unien jälkeen Keiju kulkee polkua eteenpäin kohti valoa. Ihmeellistä uutta elämää ja aurinkoa joka loistaa ympärilleen kuin valtava sitriini. Kaikkialla jaden vihreätä uutta orasta ja saniaisten vielä kippuraiset latvat heräävät kuviollisina kuin jaspikset. Aamulla lehdillä on kristallimaiset pisarat ja taivas on jo akvmariinin sininen. Ruusukvartsin hentoja sävyjä omenapuiden nupuissa. Kesäöitä milloin taivas hohtaa lämpöä kuin kuukivi. Auringon painuessa hetkeksi lepoon, taivaanranta saattaa värjäytyä ametistien lailla violetin eri sävyiksi. Tähän vuoden aikaan Pohjolassa on taianomainen tunnelma. Valoa on äärettömästi, se ei lopu milloinkaan. Joskus taivas repeää ja harmaista labradoriitti pilvistä sataa pisaroita kuin kimaltelevia vuorikiteitä, silloin sateenkaarikivet näyttävät Keijulle tien kohti aarretta.."